Kokeiluja rakukeramiikasta
En olekaan kirjoitellut koko kesänä. Yritin hyödyntää jokaisen kesän hetken, kaikkeen siihen, mitä vain kesällä voi tehdä. Nämä rakutyöt tein jo keväällä. Rakentelimme silloin minulle oman uunin ja kokeilin polttamista ensimmäisen kerran ihan itse ja itsekseni tietenkin. Se ei ollut hyvä ajatus, rakukeramiikan poltossa nopeus on valttia ja yksikseen työ käy liian hitaasti.useampi työ epäonnistui, mutta seuraavaksi esittelen teille joitain onnistuneita.
Astian pinnan kuviointi on saatu aikaan hevosenjouhista, jotka on heitetty tulikuuman, juuri uunista tulleen astian pinnalle.
Naudankallo on paraatipaikalla olohuoneemme seinällä ja sitä on luultu aidoksi:). Sarvet ja itse kallo-osa piti tehdä erikseen, koska sarven päästä toiseen on mittaa yli metri. Työ onnistui hyvin sarvien kiinnitykseen saakka. Liimasin sarvet kiinni ja (onneton) jätin työn kuivumaan varoitusten kanssa lattialle. Seuraavan kerran paikalle saapuessani, olikin toinen sarvi katki. Pääepäilty on Pehu-kissa.
Yksi lempi tauluistani on Hokusain Suuri aalto, jota tässä työssä jäljittelin. Tämä on suunniteltu laitettavaksi seinälampunvarjoksi. Valo tulee näkymään myös työn läpi, aaltojen harjoilla ja vesipisaroissa on nimittäin reikiä.
Tämän maljakon kohdalla koin kaikista karvaimmin yksin yrittämisen. Maljakko hajosi, kun yritin sitä nostaa uunista. En silti raskinut heittää sitä pois. Kaapissani oli nimittäin odotellut inspiraatiota hopeointi tarvikkeet, joita nyt pääsin testaamaan. Liimasin astian kasaan ja peittelin saumoja hopeoinnilla.
