Luonnonkivitakka

Tämän projektin taustoja on ihan pakko valottaa vähän tarkemmin. Viimeiset puolenkymmentä vuotta ovat kuluneet rattoisasti rakennellen. Ensin talo, sitten saunarakennus, autotalli ja pihatyöt, jotka ovat vielä pahasti kesken. Ensimmäiset vuodet raksan parissa olivat tosi kiireiset, tehtiinhän lähes kaikki itse. Suurin kiitos kuuluu rakkaille ukeille, isälleni ja mieheni isälle, jotka uurastivat arjet ja pyhät apunamme. 

Rakentamista oli takana jo useampi vuosi, talo oli jo valmis ja saunarakennuksessakin oli jo katto päällä. Istuimme raksaporukan kanssa kahvittelemassa ja minä olin jo aivan lopen kyllästynyt ainaiseen rakentamiseen. En nyt oikein osaa tarkemmin selittää mikä minut sai siinä kahvittelun lomassa lausumaan sanoja, joiden seurauksena jouduin muurarin hommiin. Siinä ukit tuumivat että vielä jos saunan takan kuori muurataan ja sitten pidetään taukoa rakentamisessa. Ukit olivat ansiokkaasti jo muuranneet taloomme takan, josta tuli toiveistani poiketen varaava ja ajatustani metriä korkeampi. Saunantakan sydän oli jo myös muurattu ja siitäkin oli tulossa avotakan sijaan varaava. Ilmeisesti nämä muistot mielssäni olin kuulemma, en siis muista tätä, luvannut tehdä takan ihan itse loppuun!!!

Tästä sai alkunsa useamman vuoden mittainen muurausoperaatio. Kivet kerättiin talteen maanrakennustöiden yhteydessä tontilta. Valitsin niistä sopivimmat ja pesin painepesurilla. 

Toissa kesänä harjoittelin muuraushommia tekemällä teranssin pilareiden alaosat ja koristelemalla saunan ja pesuhuoneen seinät pikkukivillä. 

Viime keväänä olin henkisesti valmis aloittamaan takan parissa. Tämä taitaa todella olla osastoa -Muut tekee mitä osaa, minä teen mitä haluan.

Ohjeita kyselin ukeilta ja mallia hain kuvasta joka on tuossa takan kyljessä. Pari, kolme kerrosta päivässä pystyi kerralla muuraamaan ja sitten piti antaa kuivua, muutoin laasti alkoi pursuta saumoista ulos.

Homma sujui alun ihmettelyn jälkeen ihan kivasti. Haasteita oli lähinnä luukkujen ympärille muuratessa. Kuorta ei saanut muurata kiinni sydämmeen, joten pidin muurauksen aikana lautoja välissä.

Arvelin että jos luonnonkivistä kerta tehdään, niin en sitten edes leikkaa niitä. Opettelin rälläkän käytön vasta, kun keksin että piippuun on saatava myös koristusta ja kivi pitikin leikata halki.

Piippuun ja takana olevaan seinään laitoin antiikkilaastin. Lattia odottaa vielä laattoja. Kylläpä jännitti, ensimmäisiä tulia laittaessa, että milloin alkaa rumina kuulua ja jäljellä ei ole kun kivikasa. On se takka nyt jo jokusen kuukauden kasassa pysynyt ja täytyy myöntää että olen aika ylpeä. 

Eilen sattui kirjastossa silmiin aihetta koskeva kirja. Kirjassa kerrottiin että harva muurari hallitsee kyseistä tekniikkaa, mutta ihminen joka ei ole koskaan muurannut yhtään tiiltä voi onnistua tekemään huipputuloksen. Jep jep, nyt ei tarvitse tätäkään enää kokeilla.  

Takki gobeliinista

Olen jo pidempään ihaillut gobeliinikankaita ja halusin kokeilla miten kangas taipuisi takiksi, hyvin taipui! 

Kaavan kuosittelin omasta jakun peruskaavasta RY+8. Tavoitteena oli saada välikausitakki. Pituutta on melkein polviin, joten suojaa takapuolenkin ja on kätevä tunikoiden tai mekkojen kanssa.  

Käytin runsaassa kauluksessa ja hihansuissa samettia, se on ihanan pehmeää. Myös sivukappaleet tein sametista. 


Takkiin on haettu tiimalasi -vaikutelmaa. Hoikentavaa linjaa luovat pitkittäiset leikkaukset ja tummat sivukappaleet. Lantion saa runsaammalta näyttämään taskunsuut, jotka on kaavoitettu hieman lantiota leveämmiksi. 



Takki kapenee helmaa kohden, joten liikkumista helpottaa takana oleva halkio. Metallinapit viimeistelee ilmeen. 

Gobeliini oli tosi helppo ommella. Takissa ei ole käytetty tukikankaita ollenkaan, mielestäni materiaalit olivat niin jämäkät etteivät tarvinneet tukemista. 

Tyttövauvalle

Pakko oli tätä kangasta pieni pala saada, on niin ihana kuosi ja laatu. Käyttötarkoituksenkin keksin hyvin pian, olemme menossa katsomaan vastasyntynyttä tyttövauvaa. 

Kangas on puuvillaa ja niin ohut että kuultaa läpi. Laitoin vuorikankaaksi valkoisen ohuehkon puuvillakankaan. Leikkasin ja ompelin kankaat yhdessä. Joskus on haasteellista löytää juuri haluamansa sävyistä kangasta. Varsinkin juhlapuvuissa toimii hyvin jos laittaa sifongia tai organzaa esim. satiinin tai taftin päälle. Näin voi saada aikaan haluamansa värin ja lisäksi pukuun tulee muutoinkin lisää ilmettä. 

Yleensä teen kaavat itse, mutta tällä kertaa lähdin etsimään valmista mekon kaavaa. Tyttölapsukaisten äidit aina päivittelevät mekkojen määrää ja sitä ettei ole riittävästi tilaisuuksia missä niitä käyttää. Kun lehdestä tuli vastaan haalarin kaava, niin tartuinkin siihen. Kaava on Suuri käsityö lehden 2009 nro.11-12 koko 74cm, hattu on muunneltu SK 2007 nro.11-12 

Sisustamista

Vaatekauppojen alet eivät aiheuta minussa suurta hysteriaa, mutta kangaskaupassa näin voi käydä. Menin Kodin1:een katselemaan Vallilan verhoja ja siellähän olikin -30% ale verhoista ja kankaista. Tässäpä uutukaiset olohuoneen verhot ovat jo ikkunassa. Etualalla on kirpparilta hankittu lamppu, johon olen jo aiemmin uusinut varjostimen.

Ettei uusi sisustus näyttäisi aivan liian hyvälle, niin tunnustettakoon että kuvaan kuuluu oikeasti myös tämä peto terävine kynsineen ja lempparituoleineen. Tuoli toimii samalla hänen raapimispuunaan ja jotta verhoilu pysyisi kasassa olen joutunut paikkaamaan sen roudarinteipillä. Tuoli on odottanut uutta verhoilua jo varmaan seitsemän vuotta, kissan saavuttua kuvioihin olen siirtänyt urakkaa entisestään. Vinkkejä kynsimisen kestävistä verhoilukankaista otetaan ilolla vastaan. 

Aarteita

Ulkomaanmatkoilta tuotuja vanhoja muotilehtiä suosikkiaikakausiltani. Viereiset lehdet vuosilta -5o ja -51 on ostettu Pariisista. Alimman lehden löysin Nizzan kirjatorilta ja se on vuodelta 1899!!! 

Simppeli pipo

Tässä olisi ohjeet tosi helpon, nopean ja edullisen pipon valmistamiseen. Viime syksynä iski varsinainen pipobuumi. Huomasin että taaskaan ei ns. suutarin lapsilla ole kenkiä, kun rakkaat lapsoseni kulkivat mainospipoissa. Surautin muutaman pipon molemmille pojilleni ja pian sain tehtailla pipoja suvun ja ystäväpiirin muksuille ihan urakalla. Tänä syksynä omien murujeni pipoista ei löytynyt kuin kaksi, minne lie taas kadonneet. Tehtailinkin pojille pipot vanhoista trikoopaidoista, niissä on monesti tosi hauskoja kuoseja. Poikani ovat 7 ja 10, joten heillä kuviot alkaa tosin olla jo mörkö-sarjaa, kuten kuvasta näkyy.  

Päällinen tulee trikoopaidasta leikaten kahdesta kappaleesta eli molemmissa sivuissa on saumat. Vuorin tein tähän pipoon kevyestä fleecestä. Leikkasin sen taitteelta eli vuorissa on sauma vain toisessa sivussa.

Kappaleet leikattuna. 

Ensin ommellaan saumurilla päällisen toinen sivu. 

Asetetaan päällinen ja vuori oikeatpuolet vastakkain ja ommellaan alareuna. 

Taitetaan taas oikeat puolet vastakkain, mutta nyt toisin päin. Saumuroidaan ensin sivusauma, kuvassa alhaalla. 

 Asetetaan sivusauma vasten sivusaumaa edelleen oikeat puolet vastakkain ja ommellaan päällisen muotolaskokset, kuvassa sivuilla olevat kaarevat saumat. Vuorin muotolaskoksesta jätetään n. 7cm ompelematta, jotta saadaan työ käännettyä oikein päin.    

Suljetaan vuorin aukko käsin. Näin valmistetusta piposta tulee molemmin puolin siisti, joten sitä voi pitää päässä kumminkin päin. Suosituimpia ovat olleet  pipot, joissa olen yhdistänyt yksivärisen veluurin ja kuviollisen trikoon.   

Viimeistellään pipo silittämällä. Huom, jos käytät veluuria, niin älä paina raudalla nukkaa nurin. 

Meikki- tai tarvikepussin valmistaminen

Halusin kokeilla ompeluohjeiden tekemista videon muodossa, äkkisellään yllättävän haastavaa. Ohjeilla valmistuu näppärän kokoinen pussukka vaikkapa meikeille tai ompelutarvikkeille. Itse käytin aiemmista projekteista ylijääneitä materiaaleja ja olipa osa pelastettu erään tekstiilityöluokan roskakoristakin.

Ei mobiililaitteet oikein pyörittäneet ensin ladattua ohjevideota, kokeillaan siis uudelleen. Olisin tosi onnellinen kaikenlaisista kommenteista ohjeiden suhteen.