Luonnonkivitakka

Tämän projektin taustoja on ihan pakko valottaa vähän tarkemmin. Viimeiset puolenkymmentä vuotta ovat kuluneet rattoisasti rakennellen. Ensin talo, sitten saunarakennus, autotalli ja pihatyöt, jotka ovat vielä pahasti kesken. Ensimmäiset vuodet raksan parissa olivat tosi kiireiset, tehtiinhän lähes kaikki itse. Suurin kiitos kuuluu rakkaille ukeille, isälleni ja mieheni isälle, jotka uurastivat arjet ja pyhät apunamme. 

Rakentamista oli takana jo useampi vuosi, talo oli jo valmis ja saunarakennuksessakin oli jo katto päällä. Istuimme raksaporukan kanssa kahvittelemassa ja minä olin jo aivan lopen kyllästynyt ainaiseen rakentamiseen. En nyt oikein osaa tarkemmin selittää mikä minut sai siinä kahvittelun lomassa lausumaan sanoja, joiden seurauksena jouduin muurarin hommiin. Siinä ukit tuumivat että vielä jos saunan takan kuori muurataan ja sitten pidetään taukoa rakentamisessa. Ukit olivat ansiokkaasti jo muuranneet taloomme takan, josta tuli toiveistani poiketen varaava ja ajatustani metriä korkeampi. Saunantakan sydän oli jo myös muurattu ja siitäkin oli tulossa avotakan sijaan varaava. Ilmeisesti nämä muistot mielssäni olin kuulemma, en siis muista tätä, luvannut tehdä takan ihan itse loppuun!!!

Tästä sai alkunsa useamman vuoden mittainen muurausoperaatio. Kivet kerättiin talteen maanrakennustöiden yhteydessä tontilta. Valitsin niistä sopivimmat ja pesin painepesurilla. 

Toissa kesänä harjoittelin muuraushommia tekemällä teranssin pilareiden alaosat ja koristelemalla saunan ja pesuhuoneen seinät pikkukivillä. 

Viime keväänä olin henkisesti valmis aloittamaan takan parissa. Tämä taitaa todella olla osastoa -Muut tekee mitä osaa, minä teen mitä haluan.

Ohjeita kyselin ukeilta ja mallia hain kuvasta joka on tuossa takan kyljessä. Pari, kolme kerrosta päivässä pystyi kerralla muuraamaan ja sitten piti antaa kuivua, muutoin laasti alkoi pursuta saumoista ulos.

Homma sujui alun ihmettelyn jälkeen ihan kivasti. Haasteita oli lähinnä luukkujen ympärille muuratessa. Kuorta ei saanut muurata kiinni sydämmeen, joten pidin muurauksen aikana lautoja välissä.

Arvelin että jos luonnonkivistä kerta tehdään, niin en sitten edes leikkaa niitä. Opettelin rälläkän käytön vasta, kun keksin että piippuun on saatava myös koristusta ja kivi pitikin leikata halki.

Piippuun ja takana olevaan seinään laitoin antiikkilaastin. Lattia odottaa vielä laattoja. Kylläpä jännitti, ensimmäisiä tulia laittaessa, että milloin alkaa rumina kuulua ja jäljellä ei ole kun kivikasa. On se takka nyt jo jokusen kuukauden kasassa pysynyt ja täytyy myöntää että olen aika ylpeä. 

Eilen sattui kirjastossa silmiin aihetta koskeva kirja. Kirjassa kerrottiin että harva muurari hallitsee kyseistä tekniikkaa, mutta ihminen joka ei ole koskaan muurannut yhtään tiiltä voi onnistua tekemään huipputuloksen. Jep jep, nyt ei tarvitse tätäkään enää kokeilla.